Raamatun arvovalta ja alkuperä

 


 

Osa 1 - Raamatun arvovalta ja alkuperä (kts. alaviite 1)

Raamattu on uskomme ja toimintamme perusta

Uskovina lähdemme siitä, että Raamattu on ainut ja ainutlaatuinen perusta uskollemme ja elämällemme. Tämä käsitys perustuu siihen, että Raamattu on osoittautunut uskomme ja elämämme auktoriteetiksi. Sama periaate näkyi myös Jeesuksen elämässä. "Niin Hän (Jeesus! sanoi heille: 'Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemään kirkkauteensa?' Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu." (Luuk. 24:25 -27). Näissä jakeissa Jeesus viittasi Raamattuun Hänen oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa vahvistavana lähteenä. Paavali vetosi Raamattuun samalla tavalla, kun hän oli maaherra Feeliksin edessä: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa" (Ap. t. 24:14). Paavali vetosi Raamattuun myös kuningas Agrippan edessä hieman myöhemmin: "Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan" (Ap. t. 26:22). Nämä esimerkit Jeesuksesta ja Paavalista osoittavat, että Raamatun tulisi olla ainoana uskomme ja elämäntapamme lähteenä.

Raamatussa on myös muita sellaisia kohtia, jotka korostavat Raamatun asemaa. Paavali kirjoittaa esimerkiksi Timoteukselle: " Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa" (2. Tim. 3:16). Tämä jae osoittaa, että Raamattu on ainutlaatuinen opetuksen ja ojennuksen lähde (kreikankielinen sana tarkoittaa ennalleen palauttamista) ohjaamaan meitä elämään vanhurskaudessa.

Meidän on toisin sanoen koeteltava Raamatulla kaikki, minkä uskomme Jumalan ilmoitukseksi tai johdatukseksi. Tämä koskee erilaisiin traditioihin pohjautuvaa Raamatun opetusta ja tulkintaa ja kaikkea inhimillistä opetusta (ks. Mark. 7:7-9,13). Kaiken, mikä liittyy uskoomme ja elämäämme, täytyy joutua Jumalan sanan tutkittavaksi. Raamattu on siten ainut lähtökohtamme uskoon ja elämään.

Uudistumisen periaate

Luonnollinen seuraus raamattukäsityksestämme on, että pidämme kiinni uudistumisen ja tervehtymisen periaatteesta. Tämä periaate on erottamaton osa käsitystämme Raamatusta. Koska Jumalan sana on ohjenuoramme, meidän tulee jatkuvasti palata tuon sanan äärelle punnitaksemme elämäämme ja uskoamme. Sanan äärelle palaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että etsimme uudelleen niitä totuuksia ja periaatteita, jotka olemme kadottaneet tai joita olemme käyttäneet väärin tai laiminlyöneet kirkkohistorian vuosisatoina.

Uudistumisen periaate merkitsee sitä, että asiat palautuvat ennalleen niiden alkuperäiseen asemaan. Me uskomme, että ennalleen palautuminen tarkoittaa Jumalan lasten kohdalla sitä, että he uskovat ja toteuttavat Jumalan sanaa sellaisena kuin se on Raamatun 66 kirjassa ilmoitettu. Apostoli Johannes ilmaisi uudistumisnäkemyksensä omassa kirjeessään: "Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä" (1. Joh. 2:24).

Monet kristityt olivat hairahtuneet pois Jumalan sanan alkuperäisestä opetuksesta jo siihen aikaan, kun Johannes kirjoitti kirjeensä. Johannes kehottikin uskovia palaamaan siihen, mitä he olivat alusta asti kuulleet. Johannes piti kiinni uudistumisen periaatteesta. Hän perusti ajatuksensa Jumalan sanan alkuperäiseen totuuteen, jota oli kohdeltu kaltoin jo ennen ensimmäisen vuosisadan loppua.

Jos Raamattu on meille uskon ja elämän ainut lähde, seuraa siitä väistämättä, että pidämme kiinni myös uudistumisen periaatteesta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että me nykyajan ihmisinä ammennamme ravintomme alkuperäisestä Jumalan sanasta emmekä pitäydy niihin ihmisten ja erilaisten traditioiden synnyttämiin raamatunkäsityksiin, joita kirkkohistorian aikana on syntynyt. Raamattuun uskova ja Raamattua elämäänsä soveltava kristitty pitää kiinni uudistumisen periaatteesta tietoisesti tai tietämättään.

 


Raamattu on kokonaan jumalallista alkuperää

Lähdemme siitä, että Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Ilmestyskirjan mukaan Raamatusta ei tule ottaa pois mitään eikä siihen tule lisätä mitään: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: jos joku panee niihin jotain lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu" (Ilm. 22: 18, 19). Ks. myös 5. Moos. 4:2; 5. Moos. 12:32.

Se, että koko Raamattu on Jumalan sanaa, tulee ilmi myös Juudan kirjeen kolmannessa jakeessa: "Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu." Raamatun kirjoittajat käsittivät uskon niin, että se on "kerta kaikkiaan (kertakaikkisesti) pyhille annettu". Ei ole mitään tarvetta lisätä mitään Raamatun 66 kirjaan. Raamattu on itsessään ehyt ja täydellinen kokonaisuus.

Mitään muuta kirjaa ei voida pitää Raamatun kanssa samanarvoisena. Muut kirjat saattavat olla apuna Raamatun ymmärtämisessä, mutta ne ovat silti erehtyväisiä. Vain Raamattu on erehtymätön ohjenuora elämällemme. Jeesus ilmaisi asian sanomalla: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin" (Joh. 10:35). Raamattu on ainut kirja, joka on erehtymätön ja joka ei voi raueta tyhjiin.

Uskomme, että Raamatussa oleva apostolien ja profeettojen ilmoitus on lopullinen ja täydellinen. Sellaisena Raamattu on ainutlaatuinen perusta elämälle. Asia ilmaistaan selkeästi Efesolaiskirjeessä: "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus" (Ef. 2:19,20). Meidän ei tarvitse etsiä tai rakentaa mitään muuta perustusta, vaan voimme pitää tiukasti kiinni siitä perustuksesta, joka sai syntynsä ensimmäisellä vuosisadalla ja ilmenemismuotonsa Uudessa testamentissa. Pietari sanoo omassa kirjeessään: "Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet" (2. Piet. 3:1,2). Apostolien kautta saadut käskyt muodostavat Uuden testamentin. Ne ovat Jumalan ilmoitusta ja antavat perustan uskolle ja elämälle.

Koko Raamattu on sanallisesti inspiroitu

Uskomme siihen, että koko Raamattu on sanallisesti inspiroitu. Raamattu on kaikilta osiltaan sanasta sanaan Jumalan ilmoittamaa, käsitteleepä se sitten uskoa, elämää, historiaa, tiedettä tai mitä tahansa. Tämä usko perustuu Raamatun omaan todistukseen: "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta" (2. Piet. 1:20,21).

Näistä jakeista näemme, että koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen kautta. Pietari korostaa sitä, ettei mitään profetiaa ole tuotu esiin ihmisen tahdosta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikään osa Raamatusta ole syntynyt ihmisen oman ajattelun tai tulkinnan tuloksena. Raamattu ei ole myöskään syntynyt ihmisen tahdosta. Koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen kautta.

Sama asia sanotaan myös Paavalin kirjeessä Timoteukselle: "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa" (2. Tim. 3:16). Sana "jokainen" ilmaisee, että joka ikinen sana Raamatussa on Jumalan puhetta. Joissakin raamatunkäännöksissä puhutaan Jumalan inspiraation kautta syntyneistä kirjoituksista. Kreikankielinen merkitys pääsee kuitenkin oikeuksiinsa, kun puhumme Jumalan henkäisyn tuloksena syntyneistä kirjoituksista. Uskomme, että on kyse sanallisesta inspiraatiosta ja että tämä inspiraatio koskee koko Raamattua.

Ei voida lähteä siitä, että vain jotkut osat Raamatusta ovat inspiraation tulosta ja jotkut toiset taas inhimillistä tekstiä. Vaikka Raamattu kertookin esimerkiksi saatanasta ja ihmisen synnistä, valheista, murhista ja haureudesta, on silti kyse Jumalan sanasta. Tarkkaan ottaen ei siis ole kyse siitä, että Raamattu pitää sisällään Jumalan sanaa, vaan siitä, että Raamattu on Jumalan sana.


Raamatun luonne on henki ja elämä

Raamatun luonne on henki ja elämä, joiden tulisi ravita meitä. Jeesus itse sanoi: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä" (Joh. 6:63). Jeesus ei tarkoittanut tässä vain omia puheitaan, vaan koko Raamattua. Jumalan sana on henki ja elämä.

Myös edellä mainittu Timoteuksen kirjeen kohta puhuu samasta asiasta: "Jokainen kirjoitus on jumalan henkäisemää". Jumala ilmaisee Raamatussa itsensä (ks. Joh. 4:24). Jokainen Raamatun sana sisältää Jumalan henkeä ja tuo henki voi antaa meille elämän, kun me tutkimme Jumalan sanaa.

Kun käsitämme tämän, emme pyri ammentamaan Raamatusta vain tietoa, vaan myös ravintoa hengellistä kasvua varten. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." (Matt. 4:4). Raamatun sana oli ravintoa Jeesukselle itselleen. Jokainen Raamatun sana oli tärkeä hänelle. Hän ei pitänyt kirjoituksia vain mustana valkoisella, vaan uskoi niiden sisältävän henkeä ja elämää ja OLEVAN (preesensissä) Jumalan puhetta

Jos Raamattu on meille vain tiedon lähde tai historiankirja, suhtaudumme siihen sellaisena. Jos taas pidämme Raamattua hengen ja elämän antajana ja tutkimme sitä sellaisena, emme pääse osallisiksi pelkästä pään tiedosta, vaan sanan ravinnosta. Pietari vertaa kirjoituksia osuvasti ravintoon: "Halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos 'olette maistaneet, että Herra on hyvä'." (1. Piet. 2:2,3).

Koska Raamattu on meille hengellistä ravintoa, meidän tulee tutkia sitä rukouksessa ja avata sydämemme Jumalalle. Raamattua tulee lukea rukouksen hengessä. Näin voimme todella nauttia sen sisällöstä. Kun Jeesus moitti juutalaisia väärästä suhtautumistavasta Raamattua kohtaan, hän samalla ilmaisi, että oikeaan suhtautumiseen sisältyy halu lähestyä häntä itseään: "eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän." (Joh. 5:38-40). Jotta voisimme saada mahdollisimman paljon irti Raamatusta, meidän tulee mennä Jeesuksen luokse ja lähestyä sanaa rukouksessa ja antaa sen sulautua omaan elämäämme.

Raamatussa on punainen lanka

Raamattukäsitykseemme kuuluu myös se, että Raamatussa on selvä punainen lanka, joka ulottuu aina sen alkulehdiltä Ilmestyskirjan loppuun saakka. Jeesus itse kuvaa Raamatun keskeistä sanomaa kahdelle opetuslapselleen Emmauksen tiellä. Tuo sanoma oli Jeesus itse: "Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Luuk 24:27). Hieman myöhemmin hän puhui kaikille opetuslapsilleen ja sanoi saman asian: "Ja hän sanoi heille: 'Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.' Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset." (Luuk. 24:44,45.) Nämä Raamatun kohdat osoittavat selvästi, että Jeesus on Raamatun ydin ja että meidän tulee nähdä hänet sellaisena ennen kuin voimme selkeästi ymmärtää Raamattua.

Paavali ilmaisee saman asian puhuessaan Raamatusta "Kristuksen sanana" (Kol. 3:16). Raamatun ydin tulee esille myös Efesolaiskirjeessä, kun Paavali kirjoittaa julistustehtävästään: "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta" (Ef. 3:8). Seuraavissa jakeissa Paavali tarkentaa ydinteemaa puhumalla paitsi Kristuksen persoonasta (jae 8) myös hänen työstään (jakeet 9-11). Raamatun sanomana on siis Kristus ja hänen sovitustyönsä. Ef. 3:9-11: "...ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden (Kristuksen ruumis, jakeet 2-6) taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Ef. 3.luku)

Paavali tekee selväksi, että Jeesuksen sovitustyön tarkoitus on säädetty aikojen alussa ja että se tulee ilmi seurakunnan kautta. Raamatun ydin on Jeesus kaikkine tutkimattomine rikkauksineen ja Jeesuksen työn hedelmä on seurakunta.


Kun ymmärrämme, että Raamatun tarkoituksena on puhua lähinnä Kristuksesta ja seurakunnasta, voimme nähdä Raamatun tasapainoisena kokonaisuutena. Meillä ei ole edessämme 66 eri kirjaa erilaisine piirteineen ja opetuksineen, vaan sopusointuinen todistus Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta. Jumala toteutti suunnitelmaansa Vanhassa testamentissa Israelin kansan vaiheiden kautta ja Vanha testamentti onkin täynnä kuvia, lupauksia ja ennustuksia Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään.

Uudessa testamentissa Jumalan suunnitelma tulee puolestaan esiin Jeesuksen lihaksi tulemisena, hänen maanpäällisenä elämänään, ristiinnaulitsemisenaan, ylösnousemisenaan, taivaaseen astumisenaan ja edelleen Pyhän Hengen vuodattamisena. Läpi Uuden testamentin Kristuksen työstä puhutaan yhteydessä seurakunnan rakentamiseen (ks. Matt. 16:18), joka oli osoitus Jumalan moninaisesta viisaudesta. (Ef. 3:10). Viime kädessä Jumalan iankaikkinen suunnitelma toteutuu vasta tulevaisuudessa, kun Kristus ja seurakunta asuvat Pyhässä kaupungissa, Uudessa Jerusalemissa iankaikkisesti (Johanneksen ilmestys 21 ja 22). Tämä on Raamatun keskeisin sanoma.

---------------------------------------------

 

1. Olen tarkoituksella pyrkinyt ilmaisemaan asiani tässä luvussa mahdollisimman lyhyesti, vaikka aihe onkin erittäin tärkeä. Syy on siinä, että tätä kirjaa ei ole tarkoitettu apologeettiseksi (uskon puolustukseksi). On paljon muita kirjoja, joissa on paneuduttu raamattukysymykseen nimenomaan apologeettisesta näkökulmasta. Tämän osan loppuun on liitetty luettelo aihetta käsittelevistä kirjoista.

Koko tämä kirja löytyy täältä.


Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

ABOU, Farid: And God said - Science Confirms the Authority of the Bible, Scotland, John Ritchie Ltd 1996.
ANDERSON, J.N.D: Christianity: A Witness of History, Downers Grove, Illinois, Inter-Varsity Press 1970.
BOICE, M. James (editor): The Foundation on Biblical Authority, Downers Grove, Illinois, InterVarsity Press 1978.
BRUCE, F.F: The Books and the Parchments, Pickering & Inglis, London 1950.
BRUCE, F.F: The New Testament Documents: Are They Reliable? Downers Grove, Illinois, InterVarsity Press 1974.
GAEBELEIN, F.E: Exploring the Bible: A Study of Background and Principles, Wheaton, Illinois, Van Kampen Press 1950.
HAMMOND, P.C: Inspiration and Authority, IVF, London 1968.
LAMORTE, A: La Bible et le Pian de Dieu, G.M, Vevey (Suisse) 1959.
PACKER, J.I: Fundamentalism and the Word of God, Grand Rapids, Michigan, Eerdmans 1960.
PACHE, Rene: L'lnspiration et L'autorite de la Bible, Suisse, Editions Emmaus 1967 (saatavana myös ruotsinkielisenä Filadelfia-yhtiön kustantamana (Tukholma 1978).
PINNOCK, M. Clark: A Defence of Biblical Infallibility, Presbyterian and Reformed, Philadelphia (USA) 1967.
SAUER, Erich: From Eternity to Eternity, Paternoster Press, London 1968.
SCOFIELD, C.I: Rightly Dividing the Word of Truth, Grand Rapids, Michigan, Zondervan 1973.
SCHAEFFER, Francis A: No Final Conflict - The Bible without Error in Ali that it Affirms, Downers Grove, Illinois, Inter-Varsity Press 1975.
WARFIELD, B.B: The Inspiration and Authority of the Bible, Marshall, Morgan & Scott, London 1959.
WASSERZUG, G: Gottes Wort ist Gottes Wort, Bibelschule Beatenberg, Deutchland 1965.
WISEMAN, P.J: Ancient Records and the Structure of Genesis - A Case For Literacy Unity, Thomas Nelson Publishers, Nashville (USA) 1985.

 

Kirjan julkaisutiedot:

Hengellinen todellisuus on kirjoitettu ja suomennettu 1980-luvun loppupuolella. Tästä syystä suomennoksessa on käytetty vuoden 1938 kirkkoraamattua, ellei toisin ole mainittu. Tämä saattaa varsinkin Psalmien kohdalla merkitä sitä, että jakeiden numerointi poikkeaa hieman nykyisestä raamatunkäännöksestä. Kirjassa tulee esille myös muita kirjoitusajalle tyypillisiä ilmauksia ja tapahtumia, joita osa on pyritty mukauttamaan julkaisuajan tilannetta vastaaviksi. Kirja on viimeistelty painoa varten joulukuussa 1997.

Suomennos: Matti Laitsaari, Kari Valtonen

Suomennos perustuu englanninkieliseen käsikirjoitukseen "Spiritual Reality - A Recovery of Basic Biblical Principles".

Kannen suunnittelu: Veli B. Henry

Copyright (c) Veli B. Henry 1997 ISBN 952-90-8784-5

Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 1998


Kirjoittanut petri
06.11.2010