Tähän olen kerännyt Raamatullisia sanoja, jotka usein käsitetään väärin. Huomaa, että sanakirjan on laatinut kielen asiantuntijat, ei teologit. Ehdota lisäyksiä, jos et löydä etsimääsi sanaa listasta. Päivitän sanastoa ehdotusten mukaan. pelastus@lampaille.com

Viimeisimmäksi lisätyt sanat merkattu punaisella.

K S U

Armo

  1. Vapautus rangaistuksesta tai sen lievennys, armahus, anteeksianto, sääli.
  2. Suosio jota joku (vallanpitäjä) osoittaa alaisilleen; alentuva suopeus.
  3. Jumalan osoittama ansaitsematon anteeksiantava rakkaus ihmisiä kohtaan.
  4. Armoilla, armoille - jostakin täysin riippuvaisena, täysin jonkun vallassa.

Autuus

  1. Täydellinen onnellisuus Jumalan yhteydessä.
  2. Ylenpalttinen onni.
    Matteus 5

Demoni

  1. 1. Paha haltija t. henki, hornanhenki, riivaaja. Mustasukkaisuuden d.

Demoninen

  1. Pahan hengen riivaama, velhomainen, pirullinen, saatanallinen. Paavalin käsityksen mukaan synti on ymmärrettävä demoniseksi voimaksi.
  2. Synnillisen, taikavoimaisen kiehtova ja tuhoa tuottava. D. viettelijätär. Hänessä on jotakin d:sta

Halleluja

  1. Hepreasta peräisin oleva kiitos ja ylistyshuuto: "kiittäkää Herraa!" Ylistä, minun sieluni, Herraa VT. Jumalan olkoon kiitos ja kunnia!
  2. Liturginen ylistyslaulu; yl. ylistyslaulu.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Harras

  1. Sydämestään johonkin antautunut, antaumuksellinen, innokas, uuttera; sydämestä lähtevä, lämminhenkinen, lämmin, palava, syvä, vakaa.
  2. Jaak. 5:16 , 1. Piet. 4:8 , Room. 8:19 , Juud. 1:3

Henki

  1. a. Hengitysilma. (herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän h:gen)
    b. Tuuli, tuulahdus
    c. jnk esineen, aineen, ilmiön tms luoma, sitä ympäröivä ilmapiiri, tuoksu, uho, tuntu.
  2. Elämästä, elossa olosta. H. lähtee, pakenee [kuollessa]
  3. Henkisistä ominaisuuksista. a. Ihmisen henkinen elämä, sielunelämä, vars. sen älyllinen puoli.
    b. Heng. ihmissolemuksen korkein puoli, uskonelämän kannattaja. Säilyköön teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomina UT.
    Fil. Aineeton substanssi: Useat filosofit pitävät ainetta ja h:keä saman olevaisen eri ilmenemismuotoina.
    c. Persoonallisuus, jnk laitoksen, puolueen tms tärkein, keskeisin henkilö, "sielu".
  4. Mielialasta, tunnelmasta yms. a. Mielenlaatu, -suunta, yhteinen ajatustapa, luonne, sisin olemus.
    b. innostus, innoitus. On täynnä Pyhää h:keä asiansa puolesta. Päästä h:keen, innostua.
  5. Yliluonnollinen, persoonallinen olento, henkiolento. a. Kuolleen sielu, aave, haamu, kummitus.
    b. Haltija. Metsän, järven talon h.
    c. Demoni, enkeli. Paha, rietas h. [us. = paholainen]. Sairauden, noituuden, pimeyden, eksytyksen h. H.gen riivaama. Eivätkö [enkelit]
    kaikki ole palvelevia henkiä UT.
  6. Jumala, Pyhä Henki. Jumala on h. Totuuden, kirkkauden h. Odottakaa H:gen johdatusta. Isän, Pojan ja Pyhän H:gen nimeen.
(Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Herra

  1. Yleensä miehestä.
  2. Arvonimenä ja puhuttelusanana
  3. isäntä, päällikkö, johtaja, esimies; valtias.
  4. Eräiden virka- ym nimitysten jälkiosana.
  5. Yläluokan, omistavan luokan jäsen; vallanpitäjä.
  6. Jumalasta

Korottaa

  1. Tehdä, rakentaa jokin korkeammaksi, lisätä johonkin korkeutta, nostaa, kohottaa
  2. Lisätä, enentää, suurentaa, kasvattaa, nostaa, parantaa
  3. Ylentää, nostaa arvossa.

Kuri

  1. Jatkuvalla valvonnalla ja tarvittaessa myös rangaistuksilla varsinkin jonkin henkilöryhmän keskuudessa ylläpidetty tila, joka ilmenee velvollisuuksien ja annettujen määräyksien täyttämisenä, (hyvä) järjestys, komento, kuuliaisuus, tottelevaisuus.
  2. Kurittaminen, kuritus.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Kuuliainen

  1. Tottelevainen, alamainen, nöyrä, sävyisä, kiltti.
    Joh. 3:36 , 1. Kun. 3:9 , 1. Moos 22:18 , 1. Sam. 15:22 , Room. 1:5 ,

Kuulla

  1. Perusmerkitys: aistia ääntä.
  2. Puheen tajuamisesta ja varsinkin tiedon saamisesta
  3. Tiedustella, kysyä mieltä, kuunnella jonkun mielpidettä, kuulustella.
  4. Ottaa huomioon, varteen, noudattaa, totella, kuunnella.

Laupias

  1. Rakastavan ja anteeksiantavan lempeä, lempeästi auttava, hyväsydäminen, säälivä, armias, armelias, armollinen, armahtava

Luottaa

  1. Pitää jotakin varmana, taattuna, olla epäilemättä jotakin, uskoa johonkin.
  2. Turvautua, panna, perustaa toivonsa johonkin.

Miehimys

  1. Miespuolinen homoseksualisti.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Nöyrä

  1. alistuvainen, tottelevainen, kuuliainen, taipuisa, alamainen; hartaan kunnioittava

Omatunto

  1. Ihmisyksilön toimintaa ohjaava välitön tietoisuus oikeasta ja väärästä.

Ota

  1. Kasvitiede: Ohut piikki tai piikkimäinen karvamuodostuma. (1Kor 15:56)

Ottaa vaarin

(kts. vaarinotto)

Paatua

  1. Tulla tunteettomaksi,sydämettömäksi, kovaksi, kovettua; tulla parannukseen, katumukseen haluttomaksi.

Palvella

  1. Auttaa (palkattuna tai vapaaehtoisesti) jotakuta, toimia jonkun apuna, toteuttaa jonkun pyyntöjä, käskyjä, toiveita tms., tehdä jollekulle palveluksia, olla jollekulle hyödyksi.
  2. Olla jossakin (julkisessa) virassa, toimessa tai tehtävässä, olla jonkun jossakin palveluksessa.
  3. Pitää jumalanaan, pitää palvontansa kohteena.
  4. auttaa, edistää, hyödyttää, ajaa jonkun asiaa; tyydyttää, olla tarkoitettu johonkin
  5. Toimia tai olla jonakin, olla jossakin käytössä, toimittaa jonkun virkaa.

Peso

  1. Pesu (vrt. Katekismus: [Kaste] on armorikas elämän vesi ja uuden syntymisen peso Pyhässä Hengessä.)
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Riivata

  1. Villitä, vaivata, kiusata, ahdistaa.
  2. Raastaa riivin[raastin]raudalla

Riivattu

  1. Paholaisen, pahan hengen, riivaavan vaivaamasta, Raamatussa vars. mielisairasta: hullu, järjetön, mielipuoli, raivo

Rukous

  1. Harras ja nöyrä pyyntö.
  2. Kääntyminen Jumalan tai jumaluuden puoleen rukoilemalla. / Rukous on sydämen nöyrää ja vilpitöntä puhetta Jumalan kanssa [KATEKISMUS]
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Sela

  1. adv. Raamatun Psalmeissa esiintyvä, luultavasti laulajaryhmän vaihtoa ilmaiseva taidetermi. Ääneeni minä huudan Herraa ja Hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.VT.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Synti

  1. Jumalan tahdon vastainen teko tai toiminta (tekosynti), rikkomus, hairahdus, lankeemus, paha teko; ihmisen olemukseen kuuluva jumalanvastaisuus (perisynti).

Syntikuorma

  1. Syntien aiheuttama syylisyys, syntitaakka.

Syntinen

  1. Ihmisestä; syntiin taipuvainen, syntiä tehnyt.
  2. Ihmisten ajatuksista, teoista, elämästä: Huono, paha, moraaliton, synnillinen.

Usko

  1. Olla jssak uskossa, (varmasti) luulla t. otaksua. Pitää jtkn jnak, vars. totena.
  2. Suhtautua johonkin vakavasti, ottaa jokin todesta, totella.
  3. Luottaa jnk (us. yliluonnollisen) olemassaoloon t. tapahtumiseen, merkitykseen, hyvyyteen, apuun tms.; turvautua Jumalaan, elää sisäisessä yhteydessä Jumalan kanssa.
  4. (luottavasti) antaa jonkin jonkun käyttöön, hoitoon, huoleksi tms.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Uskollinen

  1. joka eetillisen tunteen vuoksi (kiintymyksestä, velvollisuudentunnosta) jatkuvasti pysyy jssk määräsuhteessa tai -velvoitteessa ja on siten luotettava
  2. Harras, pitkäaikainen, jatkuva.
  3. Tarkoin esikuvaa noudattava, tarkka, yksityiskohtainen, luotettava.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Uskoton

  1. Jolla ei ole (elävää) uskoa Jumalaan tms., pakanallinen.
  2. Joka pettää tai hylkää sen, jolle on velvollinen olemaan uskollinen; petollinen.
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Uskonto

  1. Usko ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus yleismaailmallisena ilmiönä, joka usein on muotoutunut opijärjestelmäksi ja ilmenee palvontamenoina ym. (yhteisöllisinä) tapoina.

Vaarinotto

  1. Ottaa huomioon, ottaa opikseen, noudattaa, kuulla, totella
  2. Havainnoiminen, huomioiminen, tarkkailu; havainto, huomio
    (Nykysuomen sanakirja Werner Södeström oy 1962)

Vanhurskas

  1. JUMALASTA: Ehdottoman oikeamielinen, pyhyydessään täydellinen.
  2. IHMISESTÄ: Jumalalle kelpaava.

Vanhurskauttaa

  1. Jumala tekee ihmisen vanhurskaaksi (Jumalalle kelpaavaksi) vapauttamalla hänet synnin syyllisyydestä Jeesuksen Kristuksen tähden.

Lähde: (ellei toisin mainita) Suomen kielen perussanakirja. Helsinki 2004. Julkaisija: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kustantaja: Edita Oyj. ISBN 951-37-3578-8

Ps. Joidenkin sanojen kohdalla en ole selkeyden vuoksi otanut kaikkia merkityksiä mukaan (Olen valinnut Raamatun ymmärtämisen kannalta olennaiset merkitykset). Selkeyden vuoksi olen myös kirjoittanut sanakirjan laatijoiden käyttämät lyhenteet auki. Lainausten osalta sisältö on yhdenmukainen lainatun teoksen kanssa. Raamatunviitteitä lisätty.